Kipu.

Odottelin kipupsykologille pääsyä ja huomasin uusia esitteitä pöydällä. Siellä oli esite mitä kipu on. Tuli ajatus tehdä kirjoitus sen pohjalta. Esitteestä löytyy kysymyksiä ja niihin vastauksia, mutta ajattelin kysyä ne itseltäni ja miettiä henkilökohtaisesti mitä kipu on.

Mitä kipua on?

- Kipu on fyysisesti ja henkisesti kuormittava tila. Elät joka hetken kivulle ellet opi käyttämään omia voimavaroja sen selättämiseen. Kipu on sellaista, joka vie normaalin arjen ja kaikesta perinteisestä pohjan. Kipu eristää sinut muista ihmisista ja tekee sinulle sen, että olisit mielummin omassa pienessä kuplassa voivottelemassa omaa kohtaloasi. Kipu saa sinut ajattelemaan, että tässäkö tämä kaikki on. Pään sisällä pitää käydä paljon henkistä kasvua, että oppii nauramaan ja nauttimaan vaikka kokoajan koskee. Kipu on sisällä kasvava musta möykky, joka kasvaa jos vaan annat kasvaa. Tulee niitä huonoja kausia ja vähän helpompia. Raja hyvän ja huonon kauden välissä on se vaikein. Hyväksyminen siitä, että nyt taas elämä vie ja on vaan pysyttävä kyydissä. Helposti tulee purettua muihin ihmisiin se paha mikä kasautuu omaan päähän. Itse taas harrastan sitä, kun koskee niin en pidä kenenkään yhteyttä ja itkukurkussa katselen vain ikkunasta ulos. Se pakottava tunne jalassa samantyylinen, jos löisi varpaan oven karmiin, mutta kipu ei vain lähde pois. Kipu tykyttää, painaa, viiltää, sähköttää ja musertaa sitä se kipu on.

Miten kipu syntyy?

- Itselläni ainakin vaikuttaa paljon se, että miten on saanut nukutuksi. Huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tuntuu paljon vaikeammalta. Sää vaikuttaa todella paljon, kylmyys on se mikä saa jalan jäätymään. Sauna on myös toinen ääripää, josta jalka hermostuu todella paljon. Suurin vaikuttaja on kuitenkin pääkoppa. Huono mieli tai jokin ulkoinen ärsytys pahentaa kipua voimakkaasti. Myös jalasta puhuminen ja kertominen pahentaa kipua, kai se on jalalle annettava huomio mikä saa kivun yltymään.

Kivun kroonistumiseen vaikuttavat tekijät?

-Liian hitaasti aloitettu hoito. Ensimmäisellä kerralla kun Crps diagnosoitiin, niin hoito alkoi heti sairaalassa. Nyt tämän hoito "virheen" vuoksi minua ei otettu tosissaan. Eli kuntoutus viivästyi vajaalla vuodella.. Ennuste tälläisissä kivun kroonistumisessahan on se 6kk sisällä alkava hoito. Sen jälkeen aloitetun hoidon vaste on aina sen kaukaisempi. No turha sitä on sen enempää miettiä. Toimintaterapeutti sanoi että tilanne on vaikea, koska minulla on ruvennut tulemaan hahmotushäiriöitä jalan suhteen. Olen ns pois sulkenut oikean jalkani, niin aivot on ruvennut työstämään sitä ajatusta eteenpäin. Aivoni ei enää hahmota varpaita eikä jalkaterää, mutta siitä voin vain itseäni syyttää.

Neuvoton potilas vai oman elämänsä herra?

-Kumpi voittaa minä vai kipu. Olen paljon tätä asiaa työstänyt terapiassa, mutta silti voin sanoa kyllä se voitto menee kivulle. Arkeni pyörii paljon kivun ympärillä ja usein heittäydyn uhriksi. Etsin paljon syyllistä tähän kaikkeen ja epätoivoista pelastusta tähän sairauteen. Viimeeksi kipupsykologi kysyi minulta olenko omasta mielestä terve vai sairas? Mietin ja vastasin sairas. Se oli vissiinkin se oikea vastaus siihen hetkeen. Minusta puhutaan myös vammautunut, invaliidisoitunut. Ne sanat ei vielä omaan sanastooni kuulu. Mutta toisaalta sitähän minä olen.

Kommentit

Suositut tekstit