Mikä ihmeen CRPS

Mites sitä lähtisi edes kuvaamaan. Tällä kirjoituksella en ajatellut kertoa fakta tietoa mitä jo netistä löytyy, vaan sen miltä Crps tuntuu. Kävin kipufysioterapeutilla siellä oli lomake, jossa kysyttiin kolme asiaa mihin vamma/sairaus vaikuttaa. Minun ei tarvinnut, kun kirjoittaa yksi asia ja se oli koko elämää. Crps on sitä, kun elämässäsi tapahtuu ihania asioita tai asioita mitkä ovat olleet sinun unelmiasi ja sinä vain ajattelet ai prkl kun koskee koko ajan. Kipu on se asia, joka lamauttaa ihmisen ja Crps on se pahin lamauttaja. Et jaksa hymyillä ja purat sen vihan ja katkeruuden lähimmäisiin ihmisiin. Sinusta tuntuu, että haluaisit olla yksin ja miettiä miten jaksat seuraavaan päivään.Löysimme vihdoin perheellemme uuden kodin ja aloitamme täyden remontin. Miehini kysyi minulta mitä toiveita minulle on.. ensimmäinen asia oli se, että kynnyksiä ei saa olla, koska pelkään joutuvani pyörätuoliin. Minulla Crps on oikeassa jalassa, tällä hetkellä pahimmillaan varpaissa. Se on levinnyt varpaista reiteen saakka. Pystyn liikkumaan sisällä ilman keppejä villasukilla hiihtäen ja seinistä kiinni pitäen. Tunnen itseni vammaiseksi ja hauraaksi keppien kanssa. Se on, kuin viesti maailmalle, että olen vammainen. Häpen sitä.

Tossa huomaa miten paljon tulee turvotusta ja rupee menemään ns mustaksi. Pahin tuntemus jalassa on se kylmyys. Kylmyys, joka menee luihin saakka ja sitä et saa pois. Et edes sillä, että menisit saunaan tai kuumaan suihkuun. Saunan lämpö ja veden tuntemus jalassa on yhtä kidutusta, sama kun joku pistelisi neuloilla ihoa. Se kuvaa, sitä miten pintahermosto on sekaisin. Minulla on käytössä paine lahje, joka mahdollistaa vaatteiden pitämisen päällä, koska kaikki vaatteiden saumat tuntuvat veitsen teriltä.

Käveleminen vaikeutuu todella paljon. Et pysty astumaan jalalle, koska se tuntuu voimattomalle ja omalla kohdalla pelkään todella paljon kaatumista. Jalan turpoaminen estää varpaiden liikuttelun, koska siitä tulee todella kova kipu. Kipu jää kokoajan päälle, sitä ei saa millään pois. Lääkärit ovat monta kertaa kysyneet, mikä on se millä sen saa hetkeksi pois, vastaan aina nauraminen. Nauraminen ja onnellisuus saa kivun pois mielestä. Se on minun voimavarani, millä jaksan tämän kaiken.

Kipufyssäri askarteli minulle "lonkerot" jolla saataisiin turvotus pois. Ei se oikein ajanut asiaa, koska en sietänyt kosketusta niin teipit eivät pysyneet, kun muutaman päivän jalassani. Niiden pois ottaminen olikin jo toinen juttu.... Haastavinta tässä kaikessa on se, kun toinen ei ymmärrä mitä käyt läpi ja Crps on vallannut koko sinun elämäsi ja mielesi. Se pelko siitä crps:n leviämisestä on kauhein. Crps voi levitä nopeallakin tahdilla ympäri kehoa ja itse tunnen, kun se leviää minussa ja huomaan peitteleväni sitä muilta. En tiedä onko se itseni vai muiden suojelemista. Ääneen sanominen on liian vaikeaa. Viime viikolla minulla oli todella kova hermokipu varpaissa ja sääressä. Koko päivän voivottelin, sitä kunnes huomasin piteleväni tervetta vasenta jalkaani. Crps on nopeasti invaliidisoiva kivulias sairaus, joka vie sinulta elämän.