Tutkimuksia ja lääkäreitä

Heti selkäydinnestenäytteen jälkeen olin neurologisellaosastolla saamassa kipuja hallintaan ja jalkaa "heräämään eloon". Siitä alkoi säännöllinen neurologilla käyminen. Omasta mielestä neurologi ei oikein tiennyt mitä tässä pitäisi tehdä. Laittoi lähetteen kipupolille ja sinne pääsinkin heti kuukauden jälkeen tapahtuneesta. Odotukset olivat tietysti kovat, no se hoitosuhde loppui nopeaan. Kipupolin lääkäri ihmetteli miksi olin siellä, hän ei minun omalääkäri ole. Tokaisi vaan hoitakoot neurologit omat sotkunsa.

Lähete neurologiselle fysioterapeutille. Se oli jotain mitä en tänä päivänäkään ymmärrä, nimittäin hän katsoi minua silmiin, sinä vain tutkit liikaa itseäsi. Mene ulos kävelemään nauti ilmasta ja katso maisemia. Niin OHO kävely menee ihan normaaliksi, kun vaan et mieti sitä liikaa. Anteeksi mitä... En kuulemma tarvitse säännöllistä fysioterapiaa. No tämä rumba aina vaan toisti itseään neurologi sanoi, että pitään käydä ja fysioterapeutti ihmetteli ja laittoi pois. Ainiin ja hän kehoitti menemään Lappiin lomalle ihanille kävelymaastoihin.

Vihdoin pääsin oikealle fysioterapeutille, joka oli todella huolissaan omasta tilastani. Hän teki kaikenlaisia testejä ja oli aina todella tsemppaava, vaikka en niitä läpäissyt tai sain ne just ja just läpi. Hän antoi minulle boxia remmin, jolla sain jalan ns pysymään mukana, ettei laahaisi niin paljoa.

Neurologini laittoi lähetteen hermoratatutkimuksiin aamupäivästä ja ihmettelin iltapäivällä miksi neurologini soittaa minulle kotiin. Hän kertoi peruneensa sen, kun mietti etten voi siihen osallistua Crps:n takia. Huoh.. Sitten hoitoni siirtyi työkuntoon. Työkunnon lääkäri oli kauhuissaan, miksi olin hänelle laitettu. Hän tokaisi: " En minä osaa sinua hoitaa, olen vain tälläinen maallikko."

Siihen päättyi minun "hoito kiinnostus"

Hauskinta oli, että minut laitettiin takaisin hoitajan töihin kokeiluun. Se on jo omalukunsa. Muutaman kerran jouduin päivystykseen soittamaan, että nyt en enää kestä tätä kipua, monesti lääkärit ovat kirjoittaneet tietoihini, että uhkailen leikata jalkani itse kotoa käsin poikki, jos ette auta. Olen saanut aina kuulla, emme me voi sinua auttaa, oletko kokeillut buranaa?

Se yksi päivä koitti ja menin paikalliseen terveysasemaan ja sain lääkärille ajan. Hän tiesi jo ennalta tapaukseni kulun (pienen paikkakunnan plussat) Hän kuunteli ja sanoi, että nyt on aika ruveta hyväksymään tapahtunutta ja minun vain pitää ruveta hyväksymään kivun kroonistuminen ja kukaan ei osaa auttaa. Onneksi sain kiireisen lähetteen neurologille.

Sitten alkoi tapahtua, kun pääsin vanhemmalle neurologille. Hän otti minut heti pois töistä ja sanoi, että hoitajan työt on tältä elämältä tehty. Lähete fysiatrille, kipufyssärille ja kipupsykologille. Myös lähete kardiologille oli, kun leposykkeeni on kokoajan yli 100, niin haluavat selvittää asiaa mikä on vikana.

Fysiatri tutki jalkaa huolella ja sainkin lähetteen magneettikuvaukseen ja verisuonikirurgille, kun jalkateräni on kuulemma lättänä ja mahdollisesti puristaa hermoa. Terveystalolle sain nopeasti ajan ja siellä kävin magneettikuvauksessa ja ensi viikon keskiviikkona saadaan kuulla tulokset. Kävin myös valtimoverenpaine-mittauksessa, ei tullut mitenkään yllätyksenä ettei meinattu saada sydämensykettä kuulumaan crps jalan jalkaterästä. Hoitaja kysyi minulta mikä varpaisiini on sattunut, kun ovat niin tummat ja näyttävät kuulemma siltä, että varvas olisi murtunut. Seuraavana päivänä siitä sain holter-laitteen vuorokaudeksi tarkkailemaan sydämensykettä. Hieman oli elämä haastavaa, kun olin yhtä piuhaa ja lätkiä.

Ensi viikolla saan kuulla magneettikuvauksen ja abi-mittauksen tulokset. Maanantaina kokeilemaan uuden fyssärini kanssa vesiterapiaa.. hieman kauhulla odottaen, kun vesi ei ole mukavin paikka olla. Keskiviikkona kipupsykologin kanssa miettimään miten pää pysyisi mukana tässä kaikessa ja miten sietää kipuja, kun vahvatkaan lääkkeet ei niitä pois vie... Reilun viikon päästä neurologille taas kontrolli käynti.

Minulla on jotenkin ristiriitaiset ajatukset tämän kaiken kanssa. Heti alkuun minua vain työnnettiin kaikkialta pois ja nyt kun melkein vuosi on mennyt, niin yhtäkkiä kiinnostan kaikkia ja olen oikea tutkimuksen kohde. Eikö olisi parempi hoitaa heti ja saada elämä nopeasti hallintaan, kun tällein vuoden takaisesti. No mene ja tiedä..

Kommentit

Suositut tekstit