Super olo ja Super päivä!
Aamulla herätessäni huomasin, että jes mikä aamu!! Jalkaa ei koskenut melkein yhtään ja olin saanut pitkästä aikaa nukuttua todella hyvin ja sikeästi. Ikkunasta aurinko paistaa täydeltään ja ihana ystävä yökylässä, elämä rupeaa olemaan taas sitä jotakin. Saa nauttia vaan eikä tarvitse kokoajan murehtia. Päätimme lähteä viettämään päivää anopilleni järven rannalle. Autossa kaksi parasta ystävääni ja ihana kiharapäinen tyttöni takapenkille, olo on kuin normaalilla. Vuoden päivät ovat kohta jo menneet ja aina on ollut jotain vastoinkäymisiä ja rajoituksia, mutta tänään on se normaalipäivä.
Heittelimme tyttöni kanssa superpalloa ulkona ja kävimme välillä keinumassa. Nauroimme ja pelleilimme. Ulkona oli varmasti 15-astetta lämmintä ja aurinko paistoi todella kuumasti. Ötököitä pörräsi ympärillämme ja sain nauraa tyttöni pakojuoksua pitkin pihoja, kun hänestä on muotoutunut oikea ötökkäkammooja.
Päivää ehkä hieman lannista julkaistut ennakkomateriaalit ammattikorkeakoulusta. No onhan tässä vielä tietysti aikaa opetella kaikkea uutta, mutta hankalaa tulee olemaan. Tietokone kiinni ja aurinkoista päivää jatkamaan.
Yhtäkkiä tuli ajatus, että lähtisin koiran kanssa lenkille ihan kahdestaan. Milloinkohan viimeeksi olisin käynyt lenkillä.. en edes muista. Mutta tätä päivää ei lannisteta. Lenkkarit jalkaan ja minulle asetettiin vyötärölle talutushihna. Sain pidettyä kädet vapaana ja sain hyvän avun kävelemiseen koirasta, koska se veti minua eteenpäin. Jaksoin kävellä yllättävän hyvin ja omasta mielestä reippaasti. Ennen mummotkin ohittivat minut rollaattorin kanssa... Mietin kävellessäni, että varmasti boxia+jalkaterämansetti on auttanut jalkaani parempaan suuntaan. Myös lämmin ilma ja hyvä fiilis ovat suuri osasyy tähän. Hyvin meni kotoa pois päin, mutta takaisin tullessa koira ei enää vetänyt minua eteenpäin. Ei varmasti olisi halunnut kääntyä takaisin päin. Vauhti oli hidas ja tunsin kuinka raahasin jalkaa, mutta pääsimme takaisin!
Ilta olikin mielenkiintoinen, kun hermokipu veti alaselästä varpaisiin saakka. Mutta nyt miettien sain tunteen olla normaali, vapaa ja omaitseni. Musiikki soi kovalla kuulokkeissa, kävelin ja hymyilin.
Heittelimme tyttöni kanssa superpalloa ulkona ja kävimme välillä keinumassa. Nauroimme ja pelleilimme. Ulkona oli varmasti 15-astetta lämmintä ja aurinko paistoi todella kuumasti. Ötököitä pörräsi ympärillämme ja sain nauraa tyttöni pakojuoksua pitkin pihoja, kun hänestä on muotoutunut oikea ötökkäkammooja.
Päivää ehkä hieman lannista julkaistut ennakkomateriaalit ammattikorkeakoulusta. No onhan tässä vielä tietysti aikaa opetella kaikkea uutta, mutta hankalaa tulee olemaan. Tietokone kiinni ja aurinkoista päivää jatkamaan.
Yhtäkkiä tuli ajatus, että lähtisin koiran kanssa lenkille ihan kahdestaan. Milloinkohan viimeeksi olisin käynyt lenkillä.. en edes muista. Mutta tätä päivää ei lannisteta. Lenkkarit jalkaan ja minulle asetettiin vyötärölle talutushihna. Sain pidettyä kädet vapaana ja sain hyvän avun kävelemiseen koirasta, koska se veti minua eteenpäin. Jaksoin kävellä yllättävän hyvin ja omasta mielestä reippaasti. Ennen mummotkin ohittivat minut rollaattorin kanssa... Mietin kävellessäni, että varmasti boxia+jalkaterämansetti on auttanut jalkaani parempaan suuntaan. Myös lämmin ilma ja hyvä fiilis ovat suuri osasyy tähän. Hyvin meni kotoa pois päin, mutta takaisin tullessa koira ei enää vetänyt minua eteenpäin. Ei varmasti olisi halunnut kääntyä takaisin päin. Vauhti oli hidas ja tunsin kuinka raahasin jalkaa, mutta pääsimme takaisin!
Ilta olikin mielenkiintoinen, kun hermokipu veti alaselästä varpaisiin saakka. Mutta nyt miettien sain tunteen olla normaali, vapaa ja omaitseni. Musiikki soi kovalla kuulokkeissa, kävelin ja hymyilin.
Kommentit
Lähetä kommentti