Akkua jäljellä 1%
Aaettä miten ärsyttää tuo oma viime blogiteksti. Jo varmaan otsikko kertookin, ettei ole enää sellainen "super" olo huoh.. Tekisi mieli poistaa vaan koko tekstiä ja palata tähän omaan kuplaan vaan. Mutta toisaalta kun miettii, niin tuo kertoo sen että ehkä se kuntoutus ja lääkkeet auttavat, kun on noita hyviä päiviä. Jaa no ei jaksa sitä sen enempää miettiä.
Sain kyllä todella hyvin ladattua akkuja noissa hyvissä päivissä. Hah just kirjoitin ettei siihen palata, mut hei oma fiilis ja mieli menee, kuin vuoristorataa. Toisena hetkenä oot voittamaton ja ylpeänä. Puhut miten tästä kaikesta selvitään ja susta tulee voittamaton. Hetkeä myöhemmin mietit ettei tästä selvitä, olet tuomittu elämään tämän kanssa ja ainoa suunta on vain alaspäin. Tällä hetkellä olo on, kuin elävällä kuolleella. Oon ollut jo tosi huonoissa voinneissa ja fiiliksissä jo monta päivää. Yöt kun alkaa, niin tunnit lähtee matelemaan. Katsot kelloa ja mietit, voi kun tästä vielä selvittäisi. Asentoa missä olisi hyvä olla ei löydy. Jalassa on niin kova hermokipu, että oot valmis leikkaamaan sen poikki. Mulla on ruvennut onneksi kylmyyden tunne häviämään jalasta, mutta nyt sitä polttaa liekit rovion. Hullu tunne, kun muuten on kylmä ja jalka on aivan tulessa ja sit painit sen asian kanssa peitolla vai ilman. Lopulta aamuyöstä meni, niin kovin tunteisiin oma painepeittoni viskasin sen lattialle ja tyydyin kohtalooni. Rakkaan anoppini kautta olen saanut paikalliselta käsityöihmiseltä itse tehdyn painepeiton, joka on auttanut unenlaatua todella kovin. Siihen on "asennettu" kymmenen kilon lisäpaino, joka estää minua pyörimästä levottomana ja se auttaa jalkaani rauhoittumaan kun paine syntyy tasaisena joka puolelle. Tällä hetkellä se on sänkyni alla, koska aikuisena ihmisenä syytän sitä tästä kaikesta.
Aamusta olet saanut vihdoin unen päästä kiinni, niin pienet nappisilmät tuijottaa mua, hyvää huomenta äiti... Ei luoja, voitte vaan kuvitella riemun määrän, kun ennen seitsemään kuulemma aurinko paistaa ja se on merkki ylös nousemisesta. Ihanaa kun on kesä ja valoisaa. Onneksi uuteen kotiimme tulee pimennysverhot, jos se antaisi minulle hieman armoa nukkua pidempää. No se ei auta, kun nousta ja laittamaan aamupalaa pöytää. Lapseni kerho aamut ovat minulle, kuin painajaiset. Aamulla ennen lääkkeiden ottoa pitää olla jo seurakunnan pihalla. Normaalisti aloitamme aamut hitaammin, niin äitikin on paremmalla tuulella ja jaksaa koko pitkän päivän. Lapseni kysyi minulta perjantaina, kun kuuli kerhokaveriltaan heidän perheensä menevän hoploppiin. " Äiti sitten kun sinun jalkasi on parantunut, voitko viedä minut hoploppiin ja voisimmeko yhdessä kiipeillä siellä korkeilla telineillä?" Mitäs siihen sitten vastaat.
Keskiviikkona mulla oli ensimmäisen kerran allasterapia. Aamulla, kun heräsin mietin miksi ihmeessä en laita fyssärilleni viestiä etten pääse olen kipeä. Eihän siinä edes olisi valheen tynkää paljoakaan.. Sain ihmeen voimalla itseni raahattua keskussairaalaan neuron allasterapiaan. Altaassa ollessani mietin kyllä monesti, miksi en aamulla tehnyt ratkaisua ja laittanut sitä viestiä. Minusta tuntui, että vajoan pohjaan vaikka minulla oli juoksuvyö. Emme tehneet mitään sen ihmeempiä liikkeitä, ainoastaan olimme altaassa ja katsoimme mitä tapahtuisi. Valehtelematta se oli fyysistä sekä henkistä kidutusta. Onneksi sain kaksi seuraavaakin aikaa altaalle.
Kävin neurologilla perus kontrollissa. Huvittavaa, kun aina ajatellaan lääkäreiden olevan jumalasta seuraavia. Tämä minun neurologini on kyllä niin ihmisläheinen, tuntuu että hän uskoo sen mitä hänelle kerron. Sairasloma elokuun loppuun ja siitä ajatus on sitten lähteä kouluun (kauhulla odottaen). Käytiin lääkitys läpi ja hän katsoi miten tilanne on muuttunut helmikuulta. Hän oli järkyttynyt kaikesta mitä on tapahtunut. Hän laittoi käden poskiaan vasten ja nojasi pöytäänsä ja sanoi: "voi paska." Hän antoi minulle osanotot tästä kaikesta ja toivoi kuntoutumistani sydämensä pohjasta. Sitten loppu käynnistä kertoi meidän hoitosuhteen loppuvan ja minun pitää päästä kipupolille. Kerran jo sieltä ulos heitettynä eikä soittoihini vastata/ soiteta takaisin niin luotto ei ole korkea.
Luovutin tilanteeni suhteen ja varasin itselleni terveystalolle ajan lääkärille FLUNSSANI takia. Minusta tuntuu omituiselle mennä lääkäriin ilman, että tarvitsee puhua jalastani. HAH.. Sain kovaa palautetta siitä, miksi en tullut aikaisemmin. No hei en jaksanut eikä oikeasti kiinnostanut. No eihän mulla ollut, kuin keuhkokuume ei sen pahempaa...... Mua ihan nauratti, kun menin apteekkiin hakemaan lisää lääkkeitä. Innokas apteekkitätä kertoi etten saa ottaa yskänlääkettä (jossa oli kolmiokuva) päivällä, koska minulla on muitakin kolmiolla koristelevia lääkkeitä. Ne kuulemma yhdessä saattavat aiheuttaa kovaa väsymystä. Ottaen elämäni tilanteen huomioon, minulla on krooninen väsymystila päällä, niin väitän ettei yksi kolmio yskänlääke minua nujerra.
Hyvää vappua kaverit.
Sain kyllä todella hyvin ladattua akkuja noissa hyvissä päivissä. Hah just kirjoitin ettei siihen palata, mut hei oma fiilis ja mieli menee, kuin vuoristorataa. Toisena hetkenä oot voittamaton ja ylpeänä. Puhut miten tästä kaikesta selvitään ja susta tulee voittamaton. Hetkeä myöhemmin mietit ettei tästä selvitä, olet tuomittu elämään tämän kanssa ja ainoa suunta on vain alaspäin. Tällä hetkellä olo on, kuin elävällä kuolleella. Oon ollut jo tosi huonoissa voinneissa ja fiiliksissä jo monta päivää. Yöt kun alkaa, niin tunnit lähtee matelemaan. Katsot kelloa ja mietit, voi kun tästä vielä selvittäisi. Asentoa missä olisi hyvä olla ei löydy. Jalassa on niin kova hermokipu, että oot valmis leikkaamaan sen poikki. Mulla on ruvennut onneksi kylmyyden tunne häviämään jalasta, mutta nyt sitä polttaa liekit rovion. Hullu tunne, kun muuten on kylmä ja jalka on aivan tulessa ja sit painit sen asian kanssa peitolla vai ilman. Lopulta aamuyöstä meni, niin kovin tunteisiin oma painepeittoni viskasin sen lattialle ja tyydyin kohtalooni. Rakkaan anoppini kautta olen saanut paikalliselta käsityöihmiseltä itse tehdyn painepeiton, joka on auttanut unenlaatua todella kovin. Siihen on "asennettu" kymmenen kilon lisäpaino, joka estää minua pyörimästä levottomana ja se auttaa jalkaani rauhoittumaan kun paine syntyy tasaisena joka puolelle. Tällä hetkellä se on sänkyni alla, koska aikuisena ihmisenä syytän sitä tästä kaikesta.
Aamusta olet saanut vihdoin unen päästä kiinni, niin pienet nappisilmät tuijottaa mua, hyvää huomenta äiti... Ei luoja, voitte vaan kuvitella riemun määrän, kun ennen seitsemään kuulemma aurinko paistaa ja se on merkki ylös nousemisesta. Ihanaa kun on kesä ja valoisaa. Onneksi uuteen kotiimme tulee pimennysverhot, jos se antaisi minulle hieman armoa nukkua pidempää. No se ei auta, kun nousta ja laittamaan aamupalaa pöytää. Lapseni kerho aamut ovat minulle, kuin painajaiset. Aamulla ennen lääkkeiden ottoa pitää olla jo seurakunnan pihalla. Normaalisti aloitamme aamut hitaammin, niin äitikin on paremmalla tuulella ja jaksaa koko pitkän päivän. Lapseni kysyi minulta perjantaina, kun kuuli kerhokaveriltaan heidän perheensä menevän hoploppiin. " Äiti sitten kun sinun jalkasi on parantunut, voitko viedä minut hoploppiin ja voisimmeko yhdessä kiipeillä siellä korkeilla telineillä?" Mitäs siihen sitten vastaat.
Keskiviikkona mulla oli ensimmäisen kerran allasterapia. Aamulla, kun heräsin mietin miksi ihmeessä en laita fyssärilleni viestiä etten pääse olen kipeä. Eihän siinä edes olisi valheen tynkää paljoakaan.. Sain ihmeen voimalla itseni raahattua keskussairaalaan neuron allasterapiaan. Altaassa ollessani mietin kyllä monesti, miksi en aamulla tehnyt ratkaisua ja laittanut sitä viestiä. Minusta tuntui, että vajoan pohjaan vaikka minulla oli juoksuvyö. Emme tehneet mitään sen ihmeempiä liikkeitä, ainoastaan olimme altaassa ja katsoimme mitä tapahtuisi. Valehtelematta se oli fyysistä sekä henkistä kidutusta. Onneksi sain kaksi seuraavaakin aikaa altaalle.
Kävin neurologilla perus kontrollissa. Huvittavaa, kun aina ajatellaan lääkäreiden olevan jumalasta seuraavia. Tämä minun neurologini on kyllä niin ihmisläheinen, tuntuu että hän uskoo sen mitä hänelle kerron. Sairasloma elokuun loppuun ja siitä ajatus on sitten lähteä kouluun (kauhulla odottaen). Käytiin lääkitys läpi ja hän katsoi miten tilanne on muuttunut helmikuulta. Hän oli järkyttynyt kaikesta mitä on tapahtunut. Hän laittoi käden poskiaan vasten ja nojasi pöytäänsä ja sanoi: "voi paska." Hän antoi minulle osanotot tästä kaikesta ja toivoi kuntoutumistani sydämensä pohjasta. Sitten loppu käynnistä kertoi meidän hoitosuhteen loppuvan ja minun pitää päästä kipupolille. Kerran jo sieltä ulos heitettynä eikä soittoihini vastata/ soiteta takaisin niin luotto ei ole korkea.
Luovutin tilanteeni suhteen ja varasin itselleni terveystalolle ajan lääkärille FLUNSSANI takia. Minusta tuntuu omituiselle mennä lääkäriin ilman, että tarvitsee puhua jalastani. HAH.. Sain kovaa palautetta siitä, miksi en tullut aikaisemmin. No hei en jaksanut eikä oikeasti kiinnostanut. No eihän mulla ollut, kuin keuhkokuume ei sen pahempaa...... Mua ihan nauratti, kun menin apteekkiin hakemaan lisää lääkkeitä. Innokas apteekkitätä kertoi etten saa ottaa yskänlääkettä (jossa oli kolmiokuva) päivällä, koska minulla on muitakin kolmiolla koristelevia lääkkeitä. Ne kuulemma yhdessä saattavat aiheuttaa kovaa väsymystä. Ottaen elämäni tilanteen huomioon, minulla on krooninen väsymystila päällä, niin väitän ettei yksi kolmio yskänlääke minua nujerra.
Hyvää vappua kaverit.
Kommentit
Lähetä kommentti