Voihan viikonloppu.
Pitkään aikaan ei ole ollut näin tapahtuma täytteinen viikonloppu ja tätä en tarkoita hyvällä. Oli oikeasti tosi ihana viikonloppu sen osalta, että sain olla parhaimpien ystävien kanssa!
Perjantai. Kävin kipupolilla vuoden tauon jälkeen (josta kirjoitan oman blogitekstin) ja sen jälkeen suuntasin fysioterapiaan. En jaksanut tehdä altaassa yhtään mitään. En jaksanut kävellä tai ylipäätään menemään veteen. Ei muuta, kuin juoksuvyö päälle ja veteen. Vesi tuntui niin häijylle jalassa, että terve vaan. Jalan iho tuntui olevan vereslihalla ja kloorivesi kivasti kirveli kokoajan. Jalka oli aivan kirkuvan punainen ja laiskanletkeä. Veden virtaus tuntui pahalta ja saatikka jalan heiluttelu. Muutaman kerran jaksoin altaan päästä päähän, jonka jälkeen luovutin.
Huonolla fiiliksellä hakemaan ystävääni, joka oli tyttöni kanssa satamassa odottelemassa. Ainoa plussa reissussa oli mummilleni tilattu ruoka! Tarkoitus oli lauantaina lähteä ystäväni juhliin tuulettamaan päätä vuoden tauon jälkeen. No molemmat mummot estyivät hoidon suhteen ja siitähän fiilis lähti nousuun. Ajoimme kotiin ja suunnitelma oli hakea ystäväni koira ja lähteä vähäksi aikaan ulos. No tie oli tukittu ja lähdin peruttamaan ja suoraan tolppaan!! EI LUOJA!! en ole ikinä kolhinut autoa tai mitään muutakaan sattunut.. Valehtelin, kotimatkalla ajoimme pikkulinnun päälle, jonka elämänkaari loppui siihen. Kyllä otti itsetunnolle. No asiasta päästiin yli onneksi illan aikana.
Vain elämää ja paras ystävä vierellä! Ei olla nähty ikuisuuteen ja olin niin onnellinen.
Lauanatai. Lapseni nukkui puoleen 10 tätä ei ole tapahtunut ikuisuuteen. Sain ihanat ystävät avukseni uudelle kodille siivoamaan. Yksi lähti leikkipuistoon ja toisen kanssa pyyhittiin kaappeja. Sain ekaa kertaa fiilistellä uudessa keittiössä. Nyt rupeaa koti muotoutumaan nopeasti, en malta odottaa! Ensi viikolla jo hyvällä tuurilla viedään muuttolaatikoita. Mietin kovasti miten saan kaiken tehtyä. Vastaus tuli yläkerrasta, nimittäin seurakunnalla on koko viikon ajan puuhaparkki 4h johon lapseni menee kaverinsa kanssa! Hassua mikä yhteensattuma.
Illalla laitettiin kamat kasaan ja mentiin ystävälleni valmistautumaan. Onneksi laitoin boxia remmit samaan kassiin pitsimekkoni kanssa, niin eikös se tarrannut siihen kiinni. No se mekko oli täysi katastrofi, kun se oli pikkaisen liian iso. No onneksi oli kaksi ystävää teippaamassa sitä päälleni... HAHA.
Lapsi jäi katsomaan elokuvaa sukulaiselle, niin saatiin kaksi tuntia vapaa-aikaa. Ja eikun menoksi!
Haastavaa tälläisenä liikuntavammaisena valita juhlakenkiä, kun ennen tätä kaikkea käytin vain korkokenkiä. Tai saatikka sellaisia juhlakenkiä mihin saisi remmit kiinni. No itsetunto oli muutenkin jo alhaalla, niin en kehdannut lähteä remmeissä ja lenkkareissa.
Haettiin prinsessa kotiin nukkumaan ja siitä se kaikki vasta alkoi. Klo 01 heräsin mitä ihmettä pieni oikein pyörii niin kyllä se nopeasti selvisi. Tervetuloa meille oksennustauti. No siinä se koko yö menikin. Aamulla oli kuumetta 38,6 LUOJAN KIITOS lapseni ei ollut mummolassa vaan kotona. Hassu yhteensattuma tämäkin kaikki.
Sunnuntai. Olin aivan kuollut lapseni kanssa. Makasimme ihan koko päivän sohvalla "pesässä". Olin vuorannut sohvan vilteillä ja muilla suojilla, nimittäin sänkymme piti laittaa pohjia myöten uusiksi.
Jännä huomata miten stressi ja valvominen vaikuttaa jalka kipuun. Välillä ajattelin, että en vaan jaksa tätä kipua ja miten vielä jaksan hoitaa lapseni. Se on jännä voima mikä on sisällä, nimittäi lapseni kun rupesi voimaan huonosti minun voimavarat ja toimintakyky sai super voimat. Ehkä se on sitä kuuluisaa leijonaemon voimaa.
Perjantai. Kävin kipupolilla vuoden tauon jälkeen (josta kirjoitan oman blogitekstin) ja sen jälkeen suuntasin fysioterapiaan. En jaksanut tehdä altaassa yhtään mitään. En jaksanut kävellä tai ylipäätään menemään veteen. Ei muuta, kuin juoksuvyö päälle ja veteen. Vesi tuntui niin häijylle jalassa, että terve vaan. Jalan iho tuntui olevan vereslihalla ja kloorivesi kivasti kirveli kokoajan. Jalka oli aivan kirkuvan punainen ja laiskanletkeä. Veden virtaus tuntui pahalta ja saatikka jalan heiluttelu. Muutaman kerran jaksoin altaan päästä päähän, jonka jälkeen luovutin.
Huonolla fiiliksellä hakemaan ystävääni, joka oli tyttöni kanssa satamassa odottelemassa. Ainoa plussa reissussa oli mummilleni tilattu ruoka! Tarkoitus oli lauantaina lähteä ystäväni juhliin tuulettamaan päätä vuoden tauon jälkeen. No molemmat mummot estyivät hoidon suhteen ja siitähän fiilis lähti nousuun. Ajoimme kotiin ja suunnitelma oli hakea ystäväni koira ja lähteä vähäksi aikaan ulos. No tie oli tukittu ja lähdin peruttamaan ja suoraan tolppaan!! EI LUOJA!! en ole ikinä kolhinut autoa tai mitään muutakaan sattunut.. Valehtelin, kotimatkalla ajoimme pikkulinnun päälle, jonka elämänkaari loppui siihen. Kyllä otti itsetunnolle. No asiasta päästiin yli onneksi illan aikana.
Vain elämää ja paras ystävä vierellä! Ei olla nähty ikuisuuteen ja olin niin onnellinen.
Lauanatai. Lapseni nukkui puoleen 10 tätä ei ole tapahtunut ikuisuuteen. Sain ihanat ystävät avukseni uudelle kodille siivoamaan. Yksi lähti leikkipuistoon ja toisen kanssa pyyhittiin kaappeja. Sain ekaa kertaa fiilistellä uudessa keittiössä. Nyt rupeaa koti muotoutumaan nopeasti, en malta odottaa! Ensi viikolla jo hyvällä tuurilla viedään muuttolaatikoita. Mietin kovasti miten saan kaiken tehtyä. Vastaus tuli yläkerrasta, nimittäin seurakunnalla on koko viikon ajan puuhaparkki 4h johon lapseni menee kaverinsa kanssa! Hassua mikä yhteensattuma.
Illalla laitettiin kamat kasaan ja mentiin ystävälleni valmistautumaan. Onneksi laitoin boxia remmit samaan kassiin pitsimekkoni kanssa, niin eikös se tarrannut siihen kiinni. No se mekko oli täysi katastrofi, kun se oli pikkaisen liian iso. No onneksi oli kaksi ystävää teippaamassa sitä päälleni... HAHA.
Lapsi jäi katsomaan elokuvaa sukulaiselle, niin saatiin kaksi tuntia vapaa-aikaa. Ja eikun menoksi!
Haastavaa tälläisenä liikuntavammaisena valita juhlakenkiä, kun ennen tätä kaikkea käytin vain korkokenkiä. Tai saatikka sellaisia juhlakenkiä mihin saisi remmit kiinni. No itsetunto oli muutenkin jo alhaalla, niin en kehdannut lähteä remmeissä ja lenkkareissa.
Haettiin prinsessa kotiin nukkumaan ja siitä se kaikki vasta alkoi. Klo 01 heräsin mitä ihmettä pieni oikein pyörii niin kyllä se nopeasti selvisi. Tervetuloa meille oksennustauti. No siinä se koko yö menikin. Aamulla oli kuumetta 38,6 LUOJAN KIITOS lapseni ei ollut mummolassa vaan kotona. Hassu yhteensattuma tämäkin kaikki.
Sunnuntai. Olin aivan kuollut lapseni kanssa. Makasimme ihan koko päivän sohvalla "pesässä". Olin vuorannut sohvan vilteillä ja muilla suojilla, nimittäin sänkymme piti laittaa pohjia myöten uusiksi.
Jännä huomata miten stressi ja valvominen vaikuttaa jalka kipuun. Välillä ajattelin, että en vaan jaksa tätä kipua ja miten vielä jaksan hoitaa lapseni. Se on jännä voima mikä on sisällä, nimittäi lapseni kun rupesi voimaan huonosti minun voimavarat ja toimintakyky sai super voimat. Ehkä se on sitä kuuluisaa leijonaemon voimaa.
Kommentit
Lähetä kommentti