Kasmir- Kaija
Hetki kun kaikki muuttui. Itse makasin hätämagneettikuvauksessa ja mietin vaan nyt halvaannuin. Hoitaja kysyi haluaisinko jotain musiikkia, mikä radiokanava saisi olla. Hei oikeesti mitä väliä..
Aiemmin olen pelännyt noita magneettikuvauksia, ajatus ahtaasta tilasta saa kananlihalle. Olin keskellä putkea ja pidin kokoajan silmiä auki, ei tuntunut miltään. Kaikki vaan hälisi ympärillä ja itse olin aivan muualla pääni sisällä. Kuvaus oli alkamassa ja mietin, että ensimmäinen biisi joka soi on mun elämä. Koomista sieltä alkoi Kasmir- Kaija. Olen saanut rakkaaltani liput heinäkuun Summeruppii ja se tuli heti mieleeni. Täällä mä vaan makaan ja elämän pitäisi oikeasti olla jotain aivan muuta. Se tuo todella nopeasti kovan katkeruuden esiin. Huomaan itsessäni nyt tosi kovan syyllistämisen tarpeen. Mun on pakko saada, joku vastuuseen mitä mulle on tapahtunut. Helppoa ei ole, kaikki lääkärit nostavat kädet ilmaan ja sanotaan vaan ettei me voida auttaa. Potilasvakuutuskeskukselta todetaan, ei noin voi käydä kenellekkään. Neurologian ylilääkäri kommentoi ei ole mahdollista ei sinulle ole mitään tapahtunut. Olen ollut parin viikon kuluttua melkein vuoden sairaslomalla (miinus työkokeiluni) ja minulle sanotaan, ettei sinulla mikään ole.
Vasta magneettikuva löydösten jälkeen ekan kerran sanottiin, että varmasti on kipeä. Fysiatri sanoi, että tilanne näyttää huonolta ja ennusta leikkaukselle on huono. Jos taas jättää leikkaamatta niin joku kaunis päivä se koko jalka repeää liitoksistaan ja sitten on myöhäistä. Crps taustan takia fysiatri sanoi, ettei sinua kukaan uskalla leikata tai tehdä yhtään mitään. Ortopedi saa katsoa ja tehdä parhaansa. Sain perjantaina kirjeen, jonka ortopedian ylilääkäri oli laittanut. Kerrottiin repeämän olevan vanha vaiva ja näyttää fta-ligamentin repeämältä ja mtp- nivelissa 1-5 nestettä. Mikä ihmeen vanha repeämä?? Mutta loppujen lopuksi tiivistettynä hän ei näe tarvetta antaa edes vastaanottoaikaa. Koeta selvitä elä itsesi kanssa.
Soitin tänään kaikkialle ja kaikille. Mulle tuli todella kova ahdistus viikonloppuna ja vaan mietin tästä ei selvitä. Menin niin voimakkaaseen epätoivoon ja katkeruuteen kaikesta. Olen kateellinen kaikille terveille ja meneville ihmisille. Naisille jotka pitää ihania korkokenkiä ja tanssii pitkälle aamuun. Olen todella onnellinen perheestäni ja ihanista ystävistäni, mutta silti osa musta on poissa. Mietin aina olenko sellainen ystävä, jolle ei kehtaa soittaa kun aina se vaan valittaa ja voivottelee itseään. Ajanko itse pois ne kaikki tärkeimmät, kun en jaksa kysyä mitä kuuluu ja mitä kaikkea olette tehneet.
Olen 26-vuotias ja minulla pitää olla dosetti, kun en muista olenko ottanut lääkkeet vai en. Olen nuori, jolle on tullut työkyvyttömyyseläke hakemus paperit ohjeineen täytettäväksi. Ja silti lääkärit väittää, ettei mitään ole tapahtunut tai minua mikään vaivaa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Kasmir- Kaija on omistettu Senni just sulle, Iloveyou
Aiemmin olen pelännyt noita magneettikuvauksia, ajatus ahtaasta tilasta saa kananlihalle. Olin keskellä putkea ja pidin kokoajan silmiä auki, ei tuntunut miltään. Kaikki vaan hälisi ympärillä ja itse olin aivan muualla pääni sisällä. Kuvaus oli alkamassa ja mietin, että ensimmäinen biisi joka soi on mun elämä. Koomista sieltä alkoi Kasmir- Kaija. Olen saanut rakkaaltani liput heinäkuun Summeruppii ja se tuli heti mieleeni. Täällä mä vaan makaan ja elämän pitäisi oikeasti olla jotain aivan muuta. Se tuo todella nopeasti kovan katkeruuden esiin. Huomaan itsessäni nyt tosi kovan syyllistämisen tarpeen. Mun on pakko saada, joku vastuuseen mitä mulle on tapahtunut. Helppoa ei ole, kaikki lääkärit nostavat kädet ilmaan ja sanotaan vaan ettei me voida auttaa. Potilasvakuutuskeskukselta todetaan, ei noin voi käydä kenellekkään. Neurologian ylilääkäri kommentoi ei ole mahdollista ei sinulle ole mitään tapahtunut. Olen ollut parin viikon kuluttua melkein vuoden sairaslomalla (miinus työkokeiluni) ja minulle sanotaan, ettei sinulla mikään ole.
Vasta magneettikuva löydösten jälkeen ekan kerran sanottiin, että varmasti on kipeä. Fysiatri sanoi, että tilanne näyttää huonolta ja ennusta leikkaukselle on huono. Jos taas jättää leikkaamatta niin joku kaunis päivä se koko jalka repeää liitoksistaan ja sitten on myöhäistä. Crps taustan takia fysiatri sanoi, ettei sinua kukaan uskalla leikata tai tehdä yhtään mitään. Ortopedi saa katsoa ja tehdä parhaansa. Sain perjantaina kirjeen, jonka ortopedian ylilääkäri oli laittanut. Kerrottiin repeämän olevan vanha vaiva ja näyttää fta-ligamentin repeämältä ja mtp- nivelissa 1-5 nestettä. Mikä ihmeen vanha repeämä?? Mutta loppujen lopuksi tiivistettynä hän ei näe tarvetta antaa edes vastaanottoaikaa. Koeta selvitä elä itsesi kanssa.
Soitin tänään kaikkialle ja kaikille. Mulle tuli todella kova ahdistus viikonloppuna ja vaan mietin tästä ei selvitä. Menin niin voimakkaaseen epätoivoon ja katkeruuteen kaikesta. Olen kateellinen kaikille terveille ja meneville ihmisille. Naisille jotka pitää ihania korkokenkiä ja tanssii pitkälle aamuun. Olen todella onnellinen perheestäni ja ihanista ystävistäni, mutta silti osa musta on poissa. Mietin aina olenko sellainen ystävä, jolle ei kehtaa soittaa kun aina se vaan valittaa ja voivottelee itseään. Ajanko itse pois ne kaikki tärkeimmät, kun en jaksa kysyä mitä kuuluu ja mitä kaikkea olette tehneet.
Olen 26-vuotias ja minulla pitää olla dosetti, kun en muista olenko ottanut lääkkeet vai en. Olen nuori, jolle on tullut työkyvyttömyyseläke hakemus paperit ohjeineen täytettäväksi. Ja silti lääkärit väittää, ettei mitään ole tapahtunut tai minua mikään vaivaa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Kasmir- Kaija on omistettu Senni just sulle, Iloveyou
Kommentit
Lähetä kommentti