Ortopedi vs Ortopedi

Toinen sanoo toista ja toinen toista. Parasta on kyllä totaalinen kielto edes tavata tai tutkia. Oon vaan nimi tietokoneruudulla. Ei tolle voi mitään tehdä, laitetaan delete koriin. Oon vaa nii kyllästynyt tohon..

Haluaisin olla edes nimelle kasvot.
Haluaisin että lääkärit olisivat edes vähän uteliaita, siitä miksi olen ollut jo vuoden sairaslomalla.
Haluaisin että lääkäreille tulisi mieleen, että olen oikea ihminen joka tarvitsee apua.
Haluaisin edes jonkun olevan aidosti kiinnostunut siitä, mitä minulle tapahtui.

Ensin kehdataan väittää ettei mitään hoitovirhettä tapahtunut, mutta sitten kun rupeaa jotain selviämään laitetaan ovet kiinni. Vuoden päivät olen taistellut ja minua on katsottu päästä varpaisiin arvostelevasti. Olin aluksi kauhean järkyttynyt fysiatrille, joka oli kova sanainen nainen. Nyt kiitollinen, että magneettikuvat on otettu ja faktaa on mustaa valkoisella. Nyt ei voida enää sanoa ettei mitään ole.


Näin itse ajattelin, mutta nyt on ovet kiinni keskussairaalaan... Soitin taas vaihteeksi potilasasiamiehelle ja kysyin neuvoa mitäs nyt. Hän kehoitti minua menemään yksityiselle ja pyytämään toista mielipidettä, kun nyt tätä valinnanvapaus aikakautta eletään. Luuri käteen ja soittamaan. Tiesin heti kenelle mennä ja sain ajan viikossa hieman itkettyäni puhelimeen. Menin vastaanotolle kansioni kanssa ja hän oli että ohhoh.

Ortopedi oli aidosti järkyttynyt tästä kaikesta ja antoi hyviä ohjeita. Hän tutki minun nilkkani ja sanoi että selkeästi tuntuva repeämä. Heilutteli voimakkaasti nilkkaani oikealle ja vasemmalle. Nilkka hölskyi minne sattuun. Repeämän johdosta ja jalan käytön vuoksi minun nilkan "tukirakenteet" ovat murtuneet. Eli nilkka hölskyy minne sattuun, no se minulle ei tullut yhtään yllätyksenä. Ortopedi sanoi niin kauan, kuin varpaita saa levitettyä ja liikutettua toivoa on. No joka aamuiseen aamurutiineihin kuuluu tsekata heiluuko enää mikään mihinkään suuntaan, huh tänä aamuna on vielä toivoa!

Ortopedi sanoi, että nyt heti on tehtävä lähete Helsinkiin alaraaja erikoislääkärille ja hän saa tutkia tilanteen läpikotaisin. Toivoi, että lähete/soitto ehtii tulla tarpeeksi ajoissa. Mietti että hoito voi olla jo liian myöhäistä, kun jalka on jo niin tuhoutunut osiin. Aaettä.

Leikkaus olisi melkeinpä pakollinen tehdä. Nilkka on sen verran osissa, ettei voi vaan antaa olla. Joku kaunis päivä tukirakenteet hajoavat lopullisesti ja sen jälkeen saan kokonaan "halvaantuneen" jalan. Silloin ei pysty hallitsemaan varpaitaan eikä nilkkaa ojentamaan/koukistamaan. MUTTA kun on crps niin miten menet leikkaukseen. Ortopedi sanoi, ettei sano omaa mielipidettä eikä mitä kannattaisi tehdä, koska tilanne on niin vaikea. Vastaus pitää tulla minusta itsestäni, riskit ovat molemmissa tilanteissa suuret. Nilkka olisi pakko leikata, mutta crps voi riehahtaa oikein kunnolla. Eli leikata vai ei.

Huvittavinta tässä on vielä se, että jos hoitoni siirtyy Helsinkiin tarvitsen maksusitoomuksen. Meidän hieno eks... voi olla ettei maksumiestä tule.